Nyt päästään "lempiaiheeseeni" monissa keskusteluissa: imetys, jos mikä jakaa mielipiteitä.
Itse imetän edelleen pari kuukautta yli vuoteista, tosin enää vain kerran päivässä, ennen unille käyntiä. Imetyskierros on minulla toinen. Ennen esikoista reilu kolme vuotta sitten en tiennyt imetyksestä mitään. Tietoni olivat vain, että vauva syntyy, tissi suuhun ja tadaa, vauva on ruokittu. Onneksi asiat menikin näin, en tiedä olisinko selvinnyt haasteita sillä tietopohjalla.
Imetys sujui kuitenkin ensi-imetyksestä alkaen hienosti hyvällä imeotteella ja vauva kasvoi hyvin. Kummastelin läheisyyden korostusta sitä selittämättä ja luulin, että vauva oli alkuun paljon tissillä nälän takia. En tiennyt mitään tiheistä imuista tai maidonnoususta.
Maito nousi onneksi nopeaan ja vauva hylkäsi pullon kolmiviikkoisena, onneksi. Tissiä tuli tarjottua joka kitinään, myös niihin, jotka myöhemmin selvisivät tiheänimunkausiksikin. Imetystä kesti paria viikkoa vaille vuoden, kun esikoinen itse kieltäytyi tissistä.
Toisen lapsen syntyessä vajaata pari vuotta myöhemmin ystäväni oli saanut kuopuksensa ja hänestä oli tullut varsinainen imetysfanaatikko. Lisäksi olin löytänyt tieni Facebookin Imetyksen tuki -ryhmään.
Toisen synnyttyä tiesin niin paljon enemmän imetyksestä. Jälleen imetys onnistui ensikerrasta eikä otettakaan tarvinnut korjata. Laitoksella ei tarvittu lisämaitoa, kun maito nousi jo toisena päivänä. Yhtään ei kuopus tähänkään päivään mennessä ole saanut korviketta, lehmää toki maistellut, muttei siitä pidä. Piimää ja vettä sitten.
Monet ovat kummastelleet, että imetän edelleen. Kaksi kuukautta sitten vain harva kummasteli. Toki lähipiiristäkin löytyy niitä, jotka ihmettelivät, miksi imettää vuodenkaanikäistä: "kun minä olin vauva, tajusin lopettaa jo nekikuisena". Miksi toisen maito olisi parempaa, kuin ihmisen itse tuottama?
Minulle on kuitenkin täysin ok, imettävätkö muut ja kuinka kauan. Minä haluan vauvoilleni vain omaa maitoani, jos se on mahdollista. Hampaiden tullessa ja sairastaessaolen kiittänyt tissin helppoutta. Olen myös onnekas, että osaan nukkua ja imettää samaan aikaan. Enkä voisi puhua liikaa siitä, mitä maito päivätarpeista pitää sisällään...
Ei minusta kuitenkaan vieläkään olisi kovin ison lapsen imettäjäksi. Silti muiden taaperoimetys on heidän oma asiansa, ei vaikuta minun elämääni.
Joka tapauksessa imetys on hyvin henkilökohtainen asia. Asia, jolla on niin helppo loukata puheillaan ja arvosteluillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti